Suomen merialuesuunnitelma laadittiin skenaariolähtöisesti

Kimmo Kivinen|maanantai, 22 kesäkuu 2020

Suomeen on laadittu ensimmäistä kertaa Merialuesuunnitelma ja laadinnassa hyödynnettiin Capfulin skenaarioprosessia ja strategiatyön osaamista. Merialuesuunnitelmalla ohjataan koko Suomen merialueen käyttöä Itämerellä Suomen talousvyöhykkeellä. Suunnitelman tavoitteena on parantaa merielinkeinojen edellytyksiä ja meriympäristön tilaa.

 

Maailman väestön kasvaessa ja maa-alan käydessä niukemmaksi merien käyttö lisääntyy tulevaisuudessa. Itämereenkin halutaan lisää tuulivoimaloita, meriliikenne kasvaa, matkailu- ja virkistys lisääntyy ja merestä pitäisi saada yhä enemmän ruokaa ja raaka-aineita. Samaan aikaan Itämeri on todella huonossa kunnossa, josta jokakesäiset sinilevälautat ovat yksi näkyvin merkki.

Merialuesuunnitelman taustalla on EU:n yhdennetty meripolitiikka, jolla pyritään tukemaan sinistä kasvua eli kehittämään koordinaatiota eri merellisten toimialojen välillä. Suomen merialuesuunnitelmassa tarkastelun kohteena ovat olleet energia-ala, meriliikenne, kalastus ja vesiviljely, matkailu, virkistyskäyttö sekä ympäristön ja luonnon säilyttäminen, suojelu ja parantaminen. Lisäksi on huomioitu myös kaivannaisalaa, sinistä bioteknologiaa ja meriteollisuutta. Huomiota on kiinnitetty myös maanpuolustuksen tarpeisiin, kulttuuriperintöön, merialueen ominaispiirteisiin sekä maan ja meren vuorovaikutukseen.

Työn keskeinen haaste on ollut sovittaa merialueille kohdistuvia lukuisia intressejä yhteen. Suomen merialuesuunnittelussa, toisin kuin muiden Itämeren maiden suunnitelmissa, poikkeuksellisena lähestymistapana käytettiin skenaariotyötä. Skenaariot ovat herättäneet suurta mielenkiintoa ja niitä on esitelty useissa Itämeren yhteistyöfoorumeissa. Skenaarioissa kuvattiin Suomen merialueiden toimintaympäristön kehitysvaihtoehtoja aina vuoteen 2050 saakka. Skenaarioissa kuvattiin Itämereen kohdistuvia muutospaineita, joihin meidän on itse vaikea vaikuttaa, kuten ilmastonmuutos, maiden väliset konfliktit, matkailutottumukset, teknologinen kehitys, merilogistiikan kehitys jne. Skenaarioiden vaikutukset kuvattiin lopuksi myös kartalle.

Skenaariotyö koettiin prosessin onnistumisen kannalta keskeisenä vaiheena, jossa osallistujat pääsivät laajasti esittämään huoliaan ja toiveitaan Itämeren kehitysvaihtoehdoista tai tuomaan esille omia intressejään suunnitteluun ilman, että vastakkainasettelut lukkiutuivat. Skenaarioille laadittiin varautumissuunnitelmat ja niiden pohjalta tunnistettiin skenaarioista riippumattomat välttämättömät toimenpiteet, jotka toimivat visiotyöskentelyn lähtökohtana.

Visiotyövaiheessa yhdistettiin skenaariotyön havainnot, merialueteemojen nykytila-arvioinnit ja viranomaisten linjaukset merialueiden käytöstä. Tämän aineiston pohjalta aloitettiin työstämään merialueiden tulevaisuuden tahtotilaa ja määrittämään polkua tahtotilaa kohden yhdessä sidosryhmien ja prosessiin osallistuneiden tahojen kanssa.

Suunnitteluprosessi on kestänyt kaikkiaan kolme vuotta ja pitänyt sisällään lukuisia sidosryhmätilaisuuksia sekä valtakunnan tasolla että alueilla. Skenaario- ja visiotyöhön on osallistunut satoja merialueiden käytöstä kiinnostuneita toimijoita. Parhaillaan on käynnissä suunnitelmien kuuleminen, jossa kerätään näkemyksiä suunnitelmaluonnoksista ja vaikutusten arvioinnista sekä niiden taustalle laadituista skenaario- ja visiotöistä. Capful osallistui prosessiin sekä skenaariotyö- että visiotyövaiheessa yhteistyössä WSP:n kanssa.

”Capfulilaisilla oli ilo osallistua Suomen ensimmäisen merialuesuunnitelman prosessiin. Prosessiin sisältyneen skenaariotyön suurimpana haasteena oli pitää skenaariokuvaukset ulkoisen toimintaympäristön tasolla. Useimmiten aluesuunnittelun skenaariotöissä on ajatus, että skenaariot kuvaavat suunnitelman erilaisia vaihtoehtoja, mutta me halusimme pidättäytyä siinä periaatteessa, että skenaariot kuvaavat ulkopuolista toimintaympäristöä, eikä vielä tavoiteltavaa tai valittavaa lopputilannetta. Uutta oli myös se, että kuvatut skenaariot projisoitiin lopuksi kartoille. Näiden karttojen avulla prosessiin osallistujat pääsivät konkreettisemmin muodostamaan yhdessä haluttua tulevaisuuden suuntaa Itämerelle ja sovittamaan meren erilaisia käyttötarpeita sekä meren parempaa tilaa yhteen.”

Senior Partner, Kimmo Kivinen, Capful

 

”Skenaarioita on esitelty useissa kansainvälisissä tilaisuuksissa. Ne ovat herättäneet erityistä kiinnostusta Itämeren maissa, etenkin Ruotsissa ja Virossa, joiden oloihin kansalliset skenaariot soveltuvat jotakuinkin yhtä hyvin kuin Suomeen, mihin ne laadittiin. Ne on nähty hyvänä menetelmänä käydä keskustelua tulevaisuudesta. Mielenkiintoisen lisän on tuonut se, että skenaarioista laadittiin myös alueelliset ilmentymät, joka kuvaavat konkreettisesti, miten alueet eri skenaarioissa kehittyisivät.”

Neuvotteleva virkamies, Tihlman Tiina, Ympäristöministeriö

 

”Skenaariotyövaihe aloitti meillä vahvan sidosryhmädialogin, jossa ilman sitoutumisia suuntaan tai toiseen oli mahdollista tarkastella merellisiä tulevaisuuskuvia, niitä pahimpia mahdollisiakin. Tämän työn jälkeen oli luontevaa lähetä valitsemaan yhdessä se haluttu tulevaisuus ja rakentaa askeleet sitä kohden. Skenaariotyö ja visiotyö linkittyvät saumattomasti toisiinsa ja uskon, että tämä polku avautui myös osallistuneille tahoille.”

Merialuesuunnitteluyhteistyön koordinaattori, Mari Pohja-Mykrä, Satakuntaliitto

 

”Skenaariovaihe osui ja onnistui hyvin aktivoimaan sidosryhmät ja auttoi myös merialuesuunnittelun lentokorkeuden ymmärtämisessä.”

Suunnittelujohtaja, koordinaatiotyöryhmän puheenjohtaja Heikki Saarento, Varsinais-Suomen liitto

 

Haluatko kuulla lisää? Ota yhteyttä:

 

Kimmo Kivinen
Senior Partner
050 540 9446
kimmo.kivinen(at)capful.fi

 

Top

Entäpä jos…? Skenaariot haastavat viralliset totuudet

Arto Kaunonen, Senior Partner|sunnuntai, 1 syyskuu 2002

Artikkeli julkaistu lehdessä: Move on!

Teksti: Kirsi Poikolainen

Skenaariotyöskentely auttaa yrityksiä kartoittamaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja toimii siten myös riskienhallinnan työkaluna. Riskit ovat yleensä ennustamattomia. Vai ovatko? Epätodennäköisiltäkin tuntuvia tapahtumia voi yrittää ennakoida laatimalla vaihtoehtoisia näkymiä siitä, mitä tulevaisuus saattaisi tuoda tullessaan. Tätä erilaisten tulevaisuuksien ”kuvittelua” kutsutaan skenaariotyöskentelyksi. Menetelmä on alunperin kehitetty Yhdysvalloissa Pentagonin tarpeisiin ja myös Suomessa se on sotilasjohdon käytössä. Nykyään sitä käytetään enenevässä määrin myös yritysjohdon strategisessa suunnittelussa.

“Skenaarioiden suurin hyöty on, että niiden avulla pystytään järjestelmällisesti kaivamaan esiin yrityksessä vallitsevat ns. viralliset totuudet ja uskomukset ja kyseenalaistamaan ne”, sanoo skenaariolähtöiseen strategiatyöhön erikoistuneen konsulttitoimisto Capful Oy:n toimitusjohtaja Arto Kaunonen.

Yrityksissä on hyvin usein vallalla ajattelu, jota Kaunonen kutsuu ”ennustamisen paradigmaksi”. Ennusteet perustuvat käsitykseen, jonka mukaan maailma kehittyy trendinomaisesti. Myös numeroihin perustuva ennustaminen on yleinen käytäntö. Erilaisiin ennustemalleihin syötetään uusia lukuja ja siten pyritään varautumaan tulevaan kehitykseen. Tyypillinen esimerkki tällaisesta on myyntiennusteen tai budjetin tekeminen. –Jos kysytään numeroita, saadaan vastaukseksi numeroita, Kaunonen heittää. Mutta jos ympäristössä tapahtuu suuria muutoksia ja asiat eivät kuljekaan trendin mukaista rataa, ennusteella ei ole mitään arvoa. Ollaan ”täsmällisesti väärässä”, kuten Kaunonen kuvaa. Trendin kääntyessä yrityksen toiminnalta voi pahimmassa tapauksessa pudota pohja pois. Riski toteutuu.

– Esimerkkejä asioista, joita ei osattu ennustaa, on lukemattomia. Öljykriisi, pankkikriisi, Neuvostoliiton romahtaminen, IT-kuplan syntyminen ja puhkeaminen, Kaunonen luettelee.

Todennäköistä vai mahdollista?

Maailma on muuttunut entistä vaikeammin ennustettavaksi ja siksi perinteiset, hitaasti muuttuvaan ympäristöön kehitetyt työkalut eivät enää toimi. Ennustamisessa kysytään, mikä on todennäköistä, skenaariotyössä kysytään, mikä on mahdollista. Kaunonen kertoo havainnollisen esimerkin, tosin kuvitteellisen. Suosittu amerikkalainen katastrofielokuva The day after tomorrow vuodelta 2004 kertoo ilmastonmuutoksen aiheuttamasta uudesta jääkaudesta. Elokuvan nähneet muistavat, että kun säähavaintolaitoksen mittarit yksi kerrallaan alkoivat antaa hälyttäviä lukemia, ensin niiden arveltiin olevan rikki. Näin tapahtuu usein oikeassakin elämässä. Heikkoja muutoksen signaaleja ei huomata tai ei oteta todesta, jos on varauduttu vain yhteen viralliseen totuuteen.

– Yksi merkittävä riskien lähde on , että yritys on pärjännyt hyvin vanhalla strategiallaan, mutta se ei sovi yhteen tulevan, muuttuneen toimintaympäristön kanssa. Toimintaympäristön mahdollisia muutoksia pyritään kartoittamaan skenaariotyöllä.

Viralliset totuudet kahlitsevat

– Skenaariotyöskentely sekoitetaan usein akateemiseen tulevaisuudentutkimukseen, joka ei välttämättä sovi sellaisenaan yritysten käytöön. Skenaariotyössä määritellään ensin jokin selkeä kysymys, johon haetaan vastausta. Esimerkiksi: ”onko tuoteportfoliomme nykyisellään paras mahdollinen” tai ”missä liiketoiminnoissa meidän pitäisi olla mukana”. Tarkoitus ei siis ole ensin lähteä pohtimaan metafyysisiä kysymyksiä, maailman väestöennusteita tai arvailemaan vaikkapa Kiinan valtiojohdon aivoituksia.

– Toki skenaarioita laadittaessa voidaan törmätä myös tämäntapaisiin, koko maailman kehitykseen vaikuttaviin asioihin, mutta ne eivät ole työskentelyn lähtökohta, Kaunonen selvittää.

Skenaariotyössä kartoitetaan ja asetetaan pöydälle yrityksen johdon perususkomukset, joihin yrityksen toiminta ja strategia perustuu. Niitä lähdetään kyseenalaistamaan ja miettimään niille vaihtoehtoja. Kaunonen kertookin usein neuvovansa, että näihin istuntoihin otettaisiin mukaan kaikki yrityksen vastarannankiisket ja toisinajattelijat. Yrityksissä uskomukset ovat joskus niin vankkoja, että niiden perusteita ei enää edes muisteta. Tyypillinen perususkomus voi olla vaikkapa muotoa ”meidän toimialallamme ei pieni yritys voi koskaan kasvaa isoksi”. Näin uskovalta yritykseltä voivat jäädä pienet, vikkelät kilpailijat huomaamatta.

Yksi hyvä kysymys, jonka jokainen yritys voi itsekin asettaa itselleen on ”mitä pitää tapahtua, jotta tulevaisuus, johon uskomme, voisi toteutua”. Tällä kysymyksellä päästään jo aika pitkälle perususkomusten kartoittamisessa.

Yksi hyvä kysymys, jonka jokainen yritys voi itsekin asettaa itselleen on ”mitä pitää tapahtua, jotta tulevaisuus, johon uskomme, voisi toteutua”.

Tulevaisuutta ei voi valita

Tärkeää on hahmottaa ”big picture” yrityksen ulkopuolella.Tutkimusten mukaan 65 prosenttia johdon ajasta kuluu yrityksen sisäisen epävarmuuden hallitsemiseen ja suuri osa jäljellä olevistakin resursseista käytetään lähiympäristön kuten kilpailijoiden toiminnan seuraamiseen. Isojen, yrityksen välittömän toimintaympäristön ulkopuolella tapahtuvien muutosten havaitsemiseen ei käytetä tarpeeksi aikaa.

Skenaariotyöskentely voi menetelmänä kuulostaa korkealentoiselta ja vain suurille yrityksille sopivalta, mutta Kaunosen yritys on esimerkiksi tehnyt töitä monien pk-yritysten ja julkisen sektorin toimijoiden kuten kuntien kanssa. Esimerkiksi paperiteollisuuden nyt toteutunut kehitys, joka vie työpaikkoja Suomesta ja rasittaa kuntien taloutta, oli nähtävissä yhtenä vaihtoehtoisena kehityskulkuna jo vuosia sitten.

Skenaarioistakaan ei ole mitään hyötyä, jos niitä ei oteta todesta. Kaunosen mukaan ihmisillä on taipumus valita se mieluisin ja positiivisin skenaario ja ryhtyä elämään sen mukaan.

– Tulevaisuutta ei kuitenkaan voi valita, valitettavasti. Siksi järkevää riskienhallintaa olisi varautua monenlaisiin vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin.

Epävarmuus on hyväksi

Kaunonen muistuttaa myös siitä, että riski on myös aina mahdollisuus, vaikkei sitä usein niin ajatellakaan. – Perinteinen tapa on ajatella, että riski on uhka ja jotain epämiellyttävää, joka pitää poistaa tai antaa muiden hoidettavaksi esimerkiksi vakuuttamalla. Kuitenkaan ilman riskiä ei saada aikaan mitään merkittävää, ei yrityksissä eikä henkilökohtaisessa elämässä. Suojautumalla, säilyttämällä ja varmistamalla viimeiseen saakka ei päästä dynaamisen kasvuun tai kansainvälistymiseen.

Kaunonen kaipaakin yrityksiin entistä enemmän luovaa epävarmuutta. – Rohkea voittaa aina pelokkaan.

arto

Arto Kaunonen
Founder, Senior Partner

Top

Nimi*

Yritys

Sähköpostiosoite*

Puhelinnumero

Viesti

Pakolliset kentät ovat merkitty *:llä

Sulje

Pysy kartalla

Tilaa uutiskirjeemme ja saat tietoa tulevaisuuden nousevista ilmiöistä sekä tulevista tapahtumista.