Koronavirus: Pitkien toimitusketjujen joutsenlaulu?

|perjantai, 27 maaliskuu 2020

Kiinasta vuoden 2019 lopulla käynnistynyt uusi koronavirus on vaikuttanut dramaattisesti valtioiden, organisaatioiden ja yksilöiden toimintaan. Siinä missä terveydenhuolto käy nyt ympäri maailmaa taisteluun aikaa vastaan, saman suuntaista kamppailua on nähtävillä myös teollisuuden ja logistiikan saralla.

Uusi koronavirus ravisteli tuotantoketjuja jo kauan ennen viruksen leviämistä Kiinan ulkopuolelle ja paisumista globaaliksi pandemiaksi. Kiinan teollinen tuotanto kattaa noin yhden kolmasosan maailman koko teollisesta tuotannosta ja se on maailman suurin vientimaa. Olisikin lähes poikkeuksellista, jos kansainvälisissä alihankintaketjuissa ei olisi komponentteja tai materiaaleja Kiinasta. Useat yritykset ovat myös ulkoistaneet tuotantoaan Kiinaan, ja myös Kiinan epidemiakeskuksessa Wuhanissa toimii lukuisia kansainvälisiä yrityksiä, jotka joutuivat Kiinan rajoitusten myötä tekemään tuotantoon muutoksia. Kiina asetti kansalaisilleen mittavia toimintarajoitteita, jotka heijastuivat suoraan Kiinan tuotantokykyyn. Kiinan ostopäällikkö indeksi PMI putosi helmikuussa 35.7 tammikuun vastaavasta luvusta 50. Tämä ennakoi, että tuotannon näkökulmasta koronaviruksella on isommat vaikutukset kuin vuoden 2008 finanssikriisillä. Kiinan talouden merkittävän painoarvon vuoksi maan ostopäällikköindeksin laskeminen kieli jo alkuvuodesta ilmeisiä hankaluuksia koko globaalille taloudelle.

Yksi suurimmista hidasteista Kiinan tuotannossa ovat olleet työntekijöiden karanteenimääräykset sekä mahdolliset sairastumiset itse virukseen. Helmikuun lopussa arviolta 100 miljoona työntekijää oli karanteenissa epidemian tiukimpien rajoitusten aikana. Tuotanto seisahtui tai hidastui, mikä vaikutti komponenttien saatavuuteen muualla maailmassa. Bloombergin arvion mukaan kiinalaiset tehtaat operoivat helmikuun lopussa noin 60-70% kapasiteetilla.

Harward Business Review mukaan riskinä pidettiin sitä, että varsinkin epidemian alkuvaiheessa uutta koronavirusta verrattiin laajalti vuonna 2002-2003 levinneeseen SARS-epidemiaan. Tuolloin epidemian vaikutus maailmantalouteen jäi loppujen lopuksi vähäiseksi. Vertailu ei kuitenkaan ole lainkaan mielekästä nimenomaan siksi, että Kiinan tuotanto ja vaikutus maailman talouteen on kasvanut merkittävästi viimeisen 18 vuoden aikana. Maan ulkomaankaupan koko on kaksinkertaistunut ja yhä useammat yritykset ovat jollain tasolla kytköksissä kiinalaiseen tuotantoon.

Pitkään myös ajateltiin, että Kiinan tuotannon hiipumisesta riippumatta talouden pyörät pysyisivät pyörimässä eurooppalaisen kulutuksen ansiosta. Luotto muiden valtioiden kykyyn hoitaa epidemian leviäminen oli vielä helmikuussa varsin vahvaa. Toisin kuitenkin kävi.

Kuva: Unsplash

EU:n ja Suomen teollisuus tulee odotettavasti kärsimään merkittävästi pandemiasta. Globaalit tuotantoketjut ovat pysähtyneet nyt ympäri maailmaa, eikä kyse ole enää vain Kiinan logistiikan pysähtymisestä. Aiemmin yritykset saattoivat olla tilanteessa, jossa komponenttien saatavuus Kiinasta oli hankaloitunut tai viivästynyt, mutta korvaavia osia löytyi kenties muualta. Rajojen sulkemisen, lentoliikenteen rajoittamisen ja käytännössä vain välttämättömän logistiikan sallimisen seurauksena kriittisten komponenttien saatavuus vaikeutuu globaalisti. Myös asiakkaan tuotanto voi olla riippuvainen ulkomaisista komponenteista ja siten asiakkaan tuotanto on vaarassa pysäyttää myös alihankkijan tuotannon. Suomi on maana hyvin riippuvainen kansainvälisistä arvoketjuista, ja ETLA arvioikin tuoreimmassa julkaisussaan, että suurimman riskin omaavat ne yritykset, joilla on tarvetta elektroniikkakomponenteille, ajoneuvojen osille sekä lääkkeiden ainesosille.

Lähde: Etla

Kuitenkin jo jonkin aikaa on ollut havaittavissa trendi, jossa yritykset pohtivat tuotannon siirtämistä pois Kiinasta tai vähentävänsä kiinalaisten komponenttien painoarvoa arvoketjussa. Syitä on lukuisia. Kiinan nopean talouskasvun myötä myös työpanosten hinnat ovat nousseet, mikä on vähentänyt Kiinan attraktiivisuutta edullisena lokaationa. Muut Kaakkois-Aasian maat ovat tarjonneet houkuttelevia tuotannollisia vaihtoehtoja jo paljon ennen pandemian alkua. Toinen syy Kiinan painoarvon vähentämiseen arvoketjussa on laatu. Yritykset ovat kokeneet, että heikon laadun takia olisi kokonaisuuden kannalta mielekästä miettiä myös muita lokaatioita, kenties myös maantieteellisesti lähempänä. Euroopan kohdalla tämä voisi tarkoittaa tuotannon ja alihankinnan siirtämistä esimerkiksi Itä-Eurooppaan. Lokalisaatiokehitystä tukee vahvasti myös ilmastonmuutokseen liittyvä keskustelu ja vastuullisuusvaatimukset. Tuotantoketjujen läpinäkyvyys ja jäljitettävyys ovat yhä keskeisimpiä asioita jokaiselle yritykselle ja julkisuudessa on nähty myös merkittäviä imagokolhuja tuotantoketjuihin liittyen. Lyhyet kuljetusmatkat sekä tuotantoketjujen parempi seuraaminen ovat olleet ajureita muutokselle, johon koronakriisi oletettavasti lisää nyt oman mausteensa.

Viime vuosina toimitusketjut ovat siirtyneet laajasti fokusoimaan kustannusten alentamista. Näihin tavoitteisiin pyritään erilaisilla tuotantofilosofioilla kuten lean manufacturing sekä erilaiset ulkoistusratkaisut. Siinä missä nämä ovat luoneet merkittäviä kustannussäästöjä sekä tehostaneet operaatioita, ovat ne tehneet tuotannosta samanaikaisesti paljon haavoittuvaisempaa. Lean ajattelussa painottuvat Just-In-Time ajattelu, jossa tarkoituksena on toimittaa juuri oikeaa materiaalia tuotantoprosessiin juuri oikeaan aikaan. Tavoitteena on siten minimoida erilaisia tuotantoprosessissa syntyviä hukkia (esim. tietyn osan tai materiaalin odottamista) ja siten tehostaa esimerkiksi varastonhallintaa. Koronaviruksen aiheuttaman globaalin logistiikkakriisin aikana lean tuotannon kaltaiset ideologiat voivat joutua koetukselle. Siirtyykö varastonhallinnan ja tuotannonohjauksen painopiste tulevaisuudessa korostamaan vahvemmin toimitusvarmuutta vai onko tehokkuus jalostettu jo niin herkäksi, ettei siitä ole paluuta muualle? Blogin kirjoittaja on tutkinut lean-tuotantoa omassa pro gradu-tutkielmassaan.

Lähde: Morgan Forde / Supply Chain Dive, data: McKinsey


Rahdin määrän väheneminen – lentoliikenteen kohtalonpaikka

Merilogistiikan osalta laivakapasiteetti on pienentynyt huomattavasti. Globaalin kuljetus- ja logistiikkayritys DSV:n arvion mukaan tammikuun lopun ja maaliskuun väliseltä ajalta Aasiasta Eurooppaan suuntautuvasta laivarahdista peruttiin noin puolet suunnitelluista. Rahtiongelmien vaikutukset ovat alkuvuodesta painottuneet erityisesti Euroopan ja Kauko-Idän välisiin rahtiyhteyksiin, mutta pandemian laajennuttua ongelmia on oletettavissa globaalisti. Suomessa risteilyaluksia ollaan muuttamassa rahtikäyttöön ja kapasiteettia lisäämässä. Etusijalle pääsevät kuitenkin huoltovarmuuden kannalta kriittiset tuotteet, kuten elintarvikkeet ja lääkkeet. Logistiikan osalta pian huomattiin myös tilanne, jossa merkittävä määrä maailman merilogistiikassa käytettävissä konteissa oli jumissa Kiinan satamissa. Kiinan suurimmat satamat (esim. Shanghai) ovat purkaneet konttiruuhkaa muihin Aasian satamiin odottamaan siirtoa.

Koronaviruksen seurauksena kuljetusajat ovat pidentyneet ja kapasiteetti on rajallista. Rajoittavina tekijöinä ovat siis vähentyneet yhteydet ja konttien jumiutuminen satamiin. Toisaalta on oletettavaa, että Kiinan saadessa tuotantoa vähitellen käyntiin, muodostuu vähitellen kasvava tarve tuontirahdille Aasiasta. Kapasiteetin pysyessä edelleen rajallisena, rahtien hintataso voi nousta merkittävästi.

Merkittävä osa matkustajalentoliikenteestä on pysähtynyt, niin Euroopan sisällä kuin myös transatlanttisilla reiteillä. Tämä vaikuttaa oleellisesti myös rahtikapasiteetin määrään. Rahtikoneet liikkuvat jotakuinkin normaalisti, mutta ovat varsin täynnä. Ilmailuala on kenties yksi pahiten koronaviruksesta kärsivistä toimialoista. Lentoliikenteen kysyntä on romahtanut. Vielä on epävarmaa, kuinka lentoliikenne tulee toipumaan kysynnän romahduksesta. Pientä optimismia herättää se, että edellisten vastaavien tilanteiden (mm. 9/11 terrori-iskut tai vuoden 2008 finanssikriisi) jälkeen lentomatkustuksen kysyntä palasi normaaliksi muutaman kuukauden jälkeen ja jatkoi sen jälkeen kasvua.

The Economist arvioi että suurimmaksi haasteeksi lentoyhtiöille muodostuvat kassavaikeudet. Moni lentoyhtiö on saanut tukea valtiolta ja lomauttanut henkilöstöään. Muita keinoja ovat mm. osinkojen jaon lykkääminen sekä lentokoneiden myynti. Myös öljyn hinnan laskusta on toivottu apua lentoyhtiöiden ahdinkoon, mutta oletettavasti hyödyt tästä realisoituvat lentoyhtiöille vasta myöhemmin, sillä ostot on tehty korkeammilla öljyn hinnoilla jo aiemmin hintasuojaa hakien. On kuitenkin oletettavaa, että ilmailualan toimijakentässä tapahtuu koronaviruksen seurauksena isojakin muutoksia. Brittiyhtiö Flybe hakeutui konkurssiin maaliskuussa. Suomalaisille huolta herättää mm. Norwegianin kohtalo, jonka osake on menettänyt n. 80% arvosta vuosien 2016 ja 2019 aikana. Suomalaisen Finnairin asemaa suojelee aiempi hyvä tuloskehitys, vahva tase sekä valtion tukitoimet. Lentoyhtiöiden määrän väheneminen johtaa ainakin lyhyellä aikavälillä vahvempaan hinnoitteluvoimaan ja siten lentomatkustamisen voi olettaa kallistuvan kriisin seurauksena.

 

Lähde: Financial Times

 

Capful pohtii skenaariotöissä epävarmuustekijöiden erilaisia pidemmän aikavälin kehitysvaihtoehtoja. Seuraavana on listattu erilaisia kehitysvaihtoehtoja teollisuuden, tuotantoketjujen ja logistiikan osalta.

  1. Lokalisaatiokehitys

Riskien minimoimiseksi yritykset siirsivät tuotantoaan pois Kiinasta, tuoden sitä lähemmäksi Eurooppaan ja kotimaahan. Kehitystä tuki myös jo aiemmin käynnistynyt yritysten tuotantoketjujen vetäminen Kiinasta, johon syynä olivat muun muassa laatuongelmat. Kontrolli tuotantoketjuista lisääntyi ja kotimaiset hankintaketjut lisääntyivät. Sijoittuminen tapahtuu lähelle raaka-aine lähteitä ja syntyy myös erilaisia osaamiskeskittymiä ja teknologiaklustereita. Tuotantoketjujen jäljitettävyys lisääntyy ja tuotannon läpinäkyvyys korostuu myös eettisestä näkökulmasta. Tuotantoerien koot pienentyvät ja ovat paremmin muokattavissa paikalliselle tasolle sopiviksi. Lentämisen määrä vähenee ainakin nimellisesti kuluttajaliikenteen puolella

  1. Hajautus ja hallinta

Useat valmistavan teollisuuden yritykset huomasivat olevansa liian riippuvaisia Kiinasta ja siirsivät tuotantoaan ja toimitusketjujaan muihin matalan kustannustason maihin. Maantieteellistä hajautusta ryhdyttiin suosimaan entistä vahvemmin eikä komponentteja tilata enää yhdestä maasta tai maanosasta. Uudet prosessiopit kuten just-in-time ja lean manufacturing joutuivat kyseenalaistetuksi koronakriisin paljastaminen toimitusongelmien myötä ja osa valmistavan teollisuuden toimijoista palasi takaisin perinteisiin prosessijohtamisen regiimeihin. Toimitusvarmuutta rakennetaan uusien infrastruktuurien myötä.

  1. Paluu normaaliin

Koronan aiheuttama kuoppa oli syvä mutta lyhyt. Kiinan tuotanto saatiin ajettua ylös odotettua nopeammin jo vuoden 2020 ensimmäisen puolikkaan aikana ja toimitushäiriöt jäivät väliaikaisiksi. Suuret tuotantolaitokset ja tuotantoerä. Teknologian ja osaamisen hinta ohjaa edelleen sijoittumista. Riippuvuus Kiinasta säilyi koronaa edeltäneen ajan tasolla ja useat yritykset siirsivät tuotantoaan Kiinaan yhä enemmän maan hoidettua koronakriisin loppujen lopuksi kaikista maista tehokkaimmin. Lentoliikenne palaa entiselleen, joskin markkinoilla tapahtuu konsolidaatiota, valtioiden massiivisia tukitoimia sekä esimerkiksi ns. halpalentoyhtiöiden osittainen poistuminen markkinoilta

  1. Teknologia rientää avuksi

Koronakriisin jälkeen tunnistettiin teknologian myötä tuleva toimitusvarmuus. Tehtaiden ja logistiikan automaatiota lisättiin, mikä vähensi riippuvuutta ihmiskontakteista. Uudet materiaalit ja printtausteknologia mahdollistivat uudenlaista tuotantoa. Tuotannon vastuu siirtyi osittain materiaali- ja teknologiatoimittajille. Meriliikenteen automaatio kiihtyy ja yhteisiä standardeja otetaan käyttöön mm. satamissa.

 

Kirjoittaja:

Iina Lappalainen
Consultant
050 466 7286
iina.lappalainen(at)capful.fi

 

Tämä kirjoitus on osa laajempaa juttusarjaa koronaviruspandemian pidempiaikaisista vaikutuksista.

Top

Tutkielma: Suomalaisten suuryritysten näkemyksiä toimintaympäristön seurannan merkityksestä ja kehittämisestä

Nette Lehtinen, Managing Consultant|sunnuntai, 26 kesäkuu 2016

Tutkielmaan on haastateltu neljätoista Suomen suurimpiin yrityksiin lukeutuvan yrityksen strategiajohtajaa tai muuta strategiasta merkittävästi vastaavaa tahoa: Neste, Stora Enso, UPM, Fortum, OP, Kone, Nordea, Wärtsilä, Sanoma, Lemminkäinen, Elisa, Gasum, Danske Bank, Orion.

Toimintaympäristön seurannan suosio ja siihen osoitetut resurssit ovat suomalaisissa suuryrityksissä lisääntyneet huomattavasti talouskriisin jälkeen. Toimintaympäristön seuranta ei kuitenkaan ole ongelmatonta; yritykset painivat yhä useiden toimintaympäristön seurannan haasteiden kuten suuren informaatiomäärän, seurannan kustannustehokkaan kohdentamisen, ennakoinnin, vanhojen uskomusten haastamisen sekä yrityksen sisäisen tietämyksen jakamisen kanssa. Näitä haasteita voidaan osaltaan ratkaista yrityksen sisäisiä prosesseja, menetelmiä ja organisaatiokulttuuria vahvistamalla, mutta myös toimintaympäristön seurannan tietojärjestelmäkehitys voi tuoda huomattavia parannuksia seurannan tuloksellisuudelle.

Systemaattisen toimintaympäristön seurannan koettiin auttavan johtoa strategisten suunnitelmien ja päätösten tekemisessä sekä parantavan informaation laatua ja vaikuttavien johtopäätösten tekemistä.

Toimintaympäristön seurannan tärkeimpinä tavoitteina pidettiin yllätysten välttämistä, jatkuvuuksien hahmottamista, uhkien ja mahdollisuuksien identifioimista, reagoinnin nopeuttamista sekä kilpailuedun luomista.

Yritykset tavoittelevat toimintaympäristön kehityksen suhteen nykyistä parempaa ennakointia ja nopeampaa reagointikykyä. Historiaa ja nykytilaa kuvaavat raportit ovat kuitenkin edelleen yliedustettuina ja ennakoinnin menetelmiä käytetään lähinnä ad hoc -tilanteissa. Useimmat yritykset kokevat, että toimintaympäristön muutoksiin sopeutuminen on edelleen enemmän reaktiivista kuin ennakoivaa.

Toimintaympäristön seuranta suomalaisissa suuryrityksissä 

  • Suomalaisissa suuryrityksissä tehdään poikkeuksetta systemaattista toimintaympäristön seurantaa.
  • Liiketoimintaympäristön seuranta ja siihen kohdistetut resurssit ovat lisääntyneet talouskriisin jälkeen merkittävästi.
  • Seuranta on uudelleenorganisoitunut pienistä johdon tukifunktioista toimintaympäristöä jatkuvasti seuraaviin seurantayksiköihin. Useissa suomalaisissa suuryrityksissä organisoitumiskysymyksen kanssa painitaan tälläkin hetkellä.

Toimintaympäristön seurannan merkittävimmät haasteet

  • Informaatiota tulvii, eikä sitä ole pystytty jalostamaan tai suodattamaan riittävän tehokkaasti. Päätöksentekijät hukkuvat raportteihin, joihin ei ole pystytty luomaan pitkälle vietyjä johtopäätöksiä ja vaikutusanalyyseja.
  • Yrityksen sisäisen tietämyksen jakaminen takkuaa ja liiketoiminnan kehittämiselle ja päätöksenteolle merkityksellistä tietoa jää jatkuvasti hyödyntämättä.
  • Tulevaisuuslähtöisyyden tavoitteesta huolimatta toimintaympäristön seuranta painottuu edelleen historiaa tai nykytilaa kuvaaviin raportteihin. Ennakointi on haastateltavien mukaan edelleen liian epäsystemaattista ja epäjatkuvaa. Vaikka ennakoivuuteen pyritään, on toiminta usein kuitenkin vielä täysin reaktiivista.
  • Ajattelumallit vanhentuvat ja strateginen riski kasvaa, kun samat ihmiset tekevät pitkään samaa työtä samalla alalla eikä uskomuksia tai vakiintuneita näkökulmia pystytä haastamaan.

Toimintaympäristön seurannan tietojärjestelmien kehityskohteet

  • Systemaattisuuden, käytettävyyden ja automaation kehittäminen.
  • Datafuusio eli erilaista ja eri lähteistä saatavaa informaatiota yhdistävät järjestelmät (yrityksen sisäinen tai ulkoinen informaatio, sisäisesti tai ulkoisesti tuotettu informaatio, kvalitatiivinen tai kvantitatiivinen informaatio).
  • Sisäisen tietämyksen jakamista helpottavat järjestelmät (mm. toimivat push- ja pull aktiviteetit).
  • Strategisen päätöksenteon, toimintaympäristön seurannan ja ennakoinnin yhteen sovittavat järjestelmät.

 

BI:n, MI:n ja SI:n teoriakenttä

Tutkimuksen  tarkoituksena on myös rakentaa kattava kokonaiskuva toimintaympäristön seurannan hajanaisesta teoriakentästä. Tätä kuvausta luodaan toimintaympäristön seurannan tasojen uudelleen määrittelyllä ja hahmottelemalla johtavien toimintaympäristön seurannan teorioiden eli BI:n, MI:n ja SI:n suhdetta toisiinsa. Toimintaympäristön seuranta toimii yläkäsitteenä, joka sisältää edellä mainittujen johtavien teorioiden lisäksi niiden suomennokset, kuten liiketoimintatiedon hallinnan. Toimintaympäristön seurannan kokonaisuutta on pyritty selventämään myös yhdistämällä useita erilaisia seurannan teorioita yhtenäiseksi prosessikuvaukseksi.

Lue koko tutkielma täältä.

 

nette2

Nette Lehtinen
Managing Consultant

Top

Nimi*

Yritys

Sähköpostiosoite*

Puhelinnumero

Viesti

Pakolliset kentät ovat merkitty *:llä

Sulje

Pysy kartalla

Tilaa uutiskirjeemme ja saat tietoa tulevaisuuden nousevista ilmiöistä sekä tulevista tapahtumista.