Koronavirus: Euroopan unionin kantokyky äärirajoilla

|keskiviikko, 1 huhtikuu 2020

Globalisaation valtavat edistysaskeleet ovat olleet itsestäänselvyyksiä, mutta nyt huomion kohteena ovat sen heikkoudet ja erityisesti Euroopan unionin tulevaisuus. Koronakriisi on johtanut siihen, että useat euromaat ovat sulkeneet rajansa ja käpertyneet suojaan. EU ei ole noussut täysin jaloilleen vielä edellisestäkään finanssikriisistä. Käveleekö unioni pandemiasta ulos yhtenäisenä vai keskenään välinsä menettäneenä?

Euroopan unioni rakennettiin jäsenvaltioiden tiiviin yhteistyön mahdollistamiseksi ja konfliktien välttämiseksi. Vuonna 1992 perustettu talous- ja rahaliitto oli merkittävä askel EU:n kansantalouksien yhdentymisessä. Unionin perusajatus on toimia poliittisena ja taloudellisena liittona, mutta nyt koronavirusepidemia ravistelee tätä yhtenäisyyttä. Jäsenmaiden poliittisilla johtajilla ei ole täysin jaettua visiota EU:n asioiden hoitamisesta ja kehittämisestä. Kun koronakriisi runtelee jäsenmaita ennennäkemättömällä tavalla, korostuvat myös unionin yhtenäisyyden haasteet.

Usean euromaan talousasiat ovat kuralla ja koronakriisi ei helpota tilannetta. Euroopan vakaussopimuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot noudattavat kolmen prosentin budjettialijäämän rajaa. Esimerkiksi Ranska, Italia ja Kreikka ovat jo rikkoneet tätä sopimusta ja käyttäneet COVID-19:ta suojana ylittääkseen sopimusrajan vieläkin enemmän. Vakaussopimuksessa määritellään myös, että valtioiden velka saa olla korkeintaan 60 prosenttia BKT:stä. Monet jäsenvaltioista etenkin pohjoisessa ovat kunnioittaneet tätä, kun taas eteläiset jäsenet eivät. Ennen epidemiaa Italian velka oli jo 130 prosenttia BKT:stä ja Ranskan 100 prosenttia. Koronaviruskriisin ja sen hillitsemiseksi tehtyjen sulkeutumistoimien jälkeen nämä luvut tulevat nousemaan.

Viime perjantaina EU poisti budjettikaton ensimmäistä kertaa. Tämä tulee väistämättä kasvattamaan EU:n pohjoisten ja eteläisten jäsenmaiden välistä taloudellista epäsuhtaa; sen kasvaminen oli myös yksi edellisen eurokriisin piirre. EU on juuri ja juuri toipunut edellisestä finanssikriisistä, ja taloudellista hyvinvointia ei auta se väistämätön tilanne, että koronakriisi tulee aiheuttamaan työttömyyttä. Ylen mukaan koronan vaikutukset näkyvät todennäköisesti eniten jäsenmaissa, joiden taloudellinen liikkumavara on jo valmiiksi pieni: Italiassa, Espanjassa, Kreikassa ja Ranskassa. Kun karanteenit ja suojatoimet jonain päivänä puretaan, etenkin Italia ja Espanja tarvitsevat muiden apua kipeästi.

EU:n rajaton liikkuvuus ja Schengen-alue ovat kokeneet iskun. Schengen-alueen ulkorajat on suljettu ulkopuolisilta ainakin kuukaudeksi, jotta EU voi nykyistä paremmin estää koronaviruksen etenemisen. Vain välttämättömien ryhmien tulo alueelle sallittaisiin. Näihin ryhmiin kuuluvat muun muassa terveydenhoitoon ja lääkintään liittyvät henkilöt. Useat EU-maat, Suomi mukaan lukien ovat sulkeneet myös sisärajojaan. The Spectatorin mukaan reaktiot koronavirusepidemiaan eivät ole olleet EU:n laajuisesti koordinoituja, vaan jokainen jäsenvaltio on tehnyt omat toimensa viruksen etenemisen hidastamiseksi. Terveydenhuolto ei kuulu EU:n vaikutuspiirin alueeseen.

EU:n jäsenvaltioilla on ollut käytössään käytännössä kahdenlaista tapaa reagoida koronavirukseen; täydellinen sulkeutuminen Italian ja Espanjan tavoin tai osittainen toimintojen rajoittaminen Iso-Britannian ja Ruotsin tavoin. Ihmisten liikkumista rajoittavat päätökset etenkin työntekoon liittyen aiheuttavat suuria ongelmia ympäri Eurooppaa. Nämä ongelmat moninkertaistuvat kansantaloudellisesti. Kun pahin kriisi on jossain vaiheessa selätetty, nousee esiin kysymys, haluavatko kaikki euromaat palauttaa unionin sisäisen vapaan liikkuvuuden.

Lisäesimerkki koronavirusepidemian EU:lle aiheuttamasta vahingosta on liiton yhteisvastuun rakoileminen. EU ei ole koskaan ollut täydellisen yhtenäinen, mutta kriisi on jo nyt rikkonut jäsenten välille syntynyttä solidaarisuutta. Italian joutuessa ensimmäisenä kriisiin, Euroopalle selvisi, että Italialta puuttui paljon kirurgisia maskeja ja koronaviruspotilaiden tehohoidon kannalta keskeisiä hengityslaitteita. The Spectatorin mukaan esimerkiksi Ranska ja Saksa kieltäytyivät vapauttamasta Italialle osaa lääketavaravarastostaan. Italialaisen Corriere della Sera-lehden mukaan Italian ainoa hengityskoneita valmistava yhtiö Siare taas kertoi peruuttaneensa kaikki ulkomaiset tilaukset ja tuottavansa hengityskoneita 125 kappaleen viikkotahtia eli 500 laitetta kuukaudessa oman maan käyttöön. Italian pääministeri Giuseppe Conte totesi viime perjantaina, että euromaiden avun puuttuessa Italia toimii kriisissä täysin yksin. Hän jatkoi ryöpytystä seuraavana päivänä lisäämällä, että koko Euroopan unioni on vaarassa menettää merkityksensä, jos se ei pysty vastaamaan koronakriisiin. Myös Italian presidentti Sergio Mattarella arvosteli EU:n yhtenäisyyden puutetta koronavirusepidemian aikana poikkeuksellisen kovasanaisesti.

Huomion arvoista on, että Financial Timesin mukaan Venäjä on ojentanut kätensä Italialle lähettäen maaliskuussa yhdeksän sotilaskonetta, joiden lastina on lääkinnällisiä laitteita ja terveyden asiantuntijoita. Moskova haluaa näin toimiessaan osoittaa historiallista solidaarisuutta italialaisille. Myös EU:n suunnalta tulee ainakin pieniä toiveikkaita uutisia: The Berlin Spectatorin mukaan Saksa on tarjoutunut auttamaan Ranskaa ja Italiaa ottaessaan muutamia koronapotilaita hoitoon sairaaloihinsa. Toistaiseksi useilla Saksan sairaaloilla on edelleen avoimia resursseja, mikä on mahdollistanut tämän kaltaisen avun. Apu on kipeästi tarpeen, mutta sen nykyinen taso ei mitenkään riitä tukemaan pulassa olevia eteläisiä jäsenmaita. Nähtäväksi jää, kykeneekö EU kohtaamaan historiansa suurimman haasteen ja selviytymään ulos kriisistä melko yhtenäisenä, vai repiikö COVID-19 unionin riekaleisemmaksi kuin koskaan.

 

Euroopan unionin tulevaisuudella voisi olla kolme vaihtoehtoista kehityskulkua:

  1. EU kokoaa rivinsä

EU kykenee kokoamaan rivinsä ja muodostamaan jokseenkin yhtenäisen linjan koronan vastaiseen taisteluun. Euroopan keskuspankin elvytyspaketti on riittävä kamppailemaan kriisiä vastaan ja kriisirahasto otetaan riittävän ajoissa käyttöön. Eristäytymistoimet purevat niin, että Pohjois-Euroopassa suojatoimia päästään purkamaan Etelä-Eurooppaa aiemmin. Solidaarisuuden nimissä vapaita euromaiden resursseja kohdistetaan niitä kipeimmin kaipaaville. Unionin alueen terveydenhuollon varautumistoimenpiteistä sovitaan yhteisesti. EU selviytyy kriisistä ulos ja jatkaa toimintaansa lähes samoin, kuin ennen kriisiä.

  1. Epävarmuus ja epävakaus johtavat EU-eroihin

Koronaviruskriisin tuloksena EU:n heikkoudet korostuvat ja unionin toiminnan arvostelu kasvaa huomattavasti. EU ei kykene yhtenäiseen toimintaan pandemian torjumiseksi ja taloudelliset vaikutukset romahduttavat Etelä-Euroopan maiden taloudet. Poliittinen epävarmuus ja populismi johtavat Italian ja Kreikan eroihin unionista. Unkarin autoritäärinen kehitys niin ikään johtaa maan erottamiseen. EU jatkaa toimintaansa Keski- ja Pohjois-Euroopan Schengen-alueena ja talousliittona sekä kiristää taloudellisten rajojensa valvontaa.

  1. Yhteisvastuu on muisto vain

EU ei kykene muodostamaan yhteneväistä COVID-19-toimintalinjaa, vaan jokainen valtio arvioi tarvitsemansa toimet ja pyrkii huolehtimaan itsestään. Kriisin eskaloituessa euromailla ei ole kapasiteettia tai halua auttaa muita yhteisvastuun nimissä. Tämä jättää jälkeensä syvän epäluottamuksen unioniin, joka purkautuu kansallisvaltioiksi. Pienempiä, kahdenvälisiä liittoja syntyy, ja EU ei enää kykene toimimaan sellaisena liittona, jollaiseksi se luotiin.

 

Lähteet:

Corriere della Sera, Financial Times, Euroopan komissio, Reuters, The Berlin Spectator, The Spectator, Uusi Suomi, YLE

 

 

Kirjoittajat:

Johanna Schreck
Consultant
040 867 0675
johanna.schreck(at)capful.fi

 

Essi Vasara
Associate Consultant
050 432 8979
essi.vasara(at)capful.fi

 

Tämä kirjoitus on osa laajempaa juttusarjaa koronaviruspandemian pidempiaikaisista vaikutuksista.

Top

Amiedu ja Capful tukena organisaatioiden muutoskyvykkyyden kasvattamisessa

Kimmo Kivinen|tiistai, 15 marraskuu 2016

Toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti, eikä tämän päivän strategia toimi huomisen toimintaympäristössä. Strategian lisäksi myös osaaminen vaatii päivittämistä, sillä tämän päivän kyvykkyyksillä ei voida toteuttaa menestyksellä huomisen strategiaa. Amiedu ja Capful tukevat organisaatioita muutoskyvykkyyden kasvattamisessa skenaario- ja strategiatyöllä, osaamisten tunnistamisella ja muutoksen hallinnan ohjelmilla.

amiedu-artikkeli-2016_kuva

Teksti: Raija Törnvall
Kuva: Jari Puhakka

Toimintaympäristön muutosten ennakoinnissa auttaa skenaariotyö, joka on organisaation ulkoisen toimintaympäristön vaihtoehtoisia kehityskulkuja analysoiva lähestymistapa.

Muutokset organisaatioiden ulkoisessa toimintaympäristössä ovat suuria, monimutkaisia ja usein vaikeita hahmottaa, toteaa Capful Oy:n Senior Partner Kimmo Kivinen.

Ne ovat annettuja, ulkoisia tekijöitä, kehityskulkuja ja signaaleja maailmalta, eikä niihin voi vaikuttaa. Niillä on kuitenkin suuri vaikutus organisaatioiden tulevaisuuden menestymiseen. Skenaariotyössä analysoimme erilaisia, vaihtoehtoisia ulkoisen toimintaympäristön kehityskulkuja, muutostekijöitä ja nykytilaa organisaation näkökulmasta. Tulosten pohjalta pystymme selkiyttämään näkymää ja luomaan strategisia vaihtoehtoja, joista yritys voi valita.

Capful tukee yrityksiä strategiaprosessissa aina tulevaisuuslähtöisen strategian, vision ja tavoitteiden laatimisesta sen toimeenpanoon ja ulkoisen toimintaympäristön seurantaan. Asiakkaita on keskisuurista ja pörssiyrityksistä ministeriöihin, kuntiin ja monikansallisiin organisaatioihin asti.

Kun uudet strategiset tavoitteet ovat näkyvillä, tarvitaan myös osaamisen kehittämistä tulevan strategian toteuttamista varten, Amiedun avainasiakaspäällikkö Mirja Kautiainen toteaa.

Kartoitamme osaamiset kaikilla tasoilla: aloitamme organisaation tarvitsemista ydinosaamisista, ja viemme ne yksikkökohtaisiin osaamisiin ja yksilöiden tehtäväkuviin. Osaamiset määritellään nimenomaan tulevaisuuden näkökulmaan, ne eivät ole tämän päivän tarpeita. Sen vuoksi löydetään usein uusia ydinosaamisen alueita ja tehtäväkuvia.

Emme voi tarkastella tulevaa osaamista ilman ymmärrystä siitä, mitä maailmassa on tapahtumassa ja miksi uutta osaamista tarvitaan, jatkaa Kimmo Kivinen.

Skenaariotyö luo ymmärryksen ja motivaation osaamisenkin kehittämiseen.

Ilman muutoksenhallintaa muutos on kaaos

Osaamisten tunnistamisen lisäksi muutoksessa on tärkeää myös muutoksen kokonaishallinta ja viestintä.

Muutoksessa on tärkeää priorisoida, mistä lähdetään liikkeelle, sillä muutoin muutos on kaaos, Mirja Kautiainen korostaa. Viemme muutosta projektimaisesti eteenpäin siten, että ensin priorisoimme muutoksen tavoitteet ja ensimmäiset tehtävät, ja rakennamme tavoitteisiin pohjautuvan muutoksen hallinnan ohjelman. Silloin saamme muutoksen tekijöille selkeän kuvan siitä, mitä muutos sisältää, ja kaikki viestivät asiasta samalla tavoin.

Muutosta voi ja kannattaa ennakoida skenaariotyön avulla. Organisaatioiden tulisi kasvattaa muutoskyvykkyyttään jo ennen kuin muutokset ovat konkreettisia, ja valmistautua niihin, Mirja Kautiainen neuvoo.

Ettei jäätäisi odottamaan, että mitä tapahtuu, vaan asioita ja vaihtoehtoja pystyisi miettimään ja viemään aktiivisesti eteenpäin. Jos menemme tähän tai tuohon suuntaan, niin mitä se tarkoittaa, ja toisaalta hahmottaa mihin suuntaan voimme ylipäätään lähteä. Silloin saadaan jo paljon kiinni niistä toimenpiteistä, mitä muutos edellyttää organisaatiolta. Samalla voi tehdä ennakoivaa henkilöstösuunnittelua.

Amiedu seuraa osaamisen ja strategian toteutumista, ja Capful toimintaympäristön tapahtumia ja niiden vaikutusta strategiaan.

Seurannan ansiosta organisaatiolla säilyy koko ajan muutoksen punainen lanka, liikutaan järkevällä syklillä ja samaan suuntaan, Mirja Kautiainen toteaa.

Skenaariotyöstä tukea myös henkilöstön sitouttamiseen muutokseen

Henkilöstön edustajat on hyvä saada mukaan prosessiin mahdollisimman aikaisin.

Kun koko organisaatio on mukana tulevaisuuden pohdinnassa, sillä on sitouttava vaikutus. Organisaation jäsenten kyvyssä hyväksyä muutos ja sen tarve on usein kyse siitä, ovatko he saaneet itse käsitellä asiaa. Se on edellytys sille, että alkaako muutos edes tapahtua, Kimmo Kivinen valottaa. Tilanne on ihan erilainen, kun ihmisille on tullut ymmärrys, että eihän meitä ole edes olemassa jos jatkamme näin, että tällä nykyisellä tavalla ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä kilpailussa.

Osaamisen tunnistaminen ja liiketoimintasuunnitelmat pitäisi aina kytkeä yhteen.Liiketoimintasuunnitelmista puuttuu usein osaamisen tunnistaminen: se, mitä tämä meiltä oikeasti vaatii. Ja koska osaamisia ei kasvateta hetkessä, niin organisaatiolla pitäisi olla osaamisen kehittämisen suunnitelma, Mirja Kautiainen toteaa.

Myös kilpailutekijät ja omat kriittiset menestystekijät pitäisi ehdottomasti huomioida, sillä kilpailutilanteet ovat entistä haastavampia, ja kuluttajien vaatimukset muuttuvat. Skenaariotyö sopii tähänkin tarkasteluun. Sen kautta kasvatetaan myös ymmärrystä siitä, miksi tehdään joitain asioita.

Skenaario- ja strategiatyöskentely, osaamisten tunnistaminen ja muutoksenhallintaohjelmat tarjoavat kaivattua tukea johdon työskentelylle ja päätösten tekoon. Johto joutuu myös perustelemaan päätöksiään eri sidosryhmille.

Kun tulevaisuuden haasteet ovat suuria ja vaikeita, niin moni päättäjä haluaa tukea päätöksilleen: analyysejä ja vaihtoehtoja tulevasta näkymästä, ja miten tätä näkymää viedään eteenpäin. Olen kokenut, että pystymme tukemaan hyvin tällaisten isojen prosessien läpiviennissä, Mirja Kautiainen kertoo.

Alkuperäinen artikkeli julkaistu: Amicase 11/2016 

Top

Nimi*

Yritys

Sähköpostiosoite*

Puhelinnumero

Viesti

Pakolliset kentät ovat merkitty *:llä

Sulje

Pysy kartalla

Tilaa uutiskirjeemme ja saat tietoa tulevaisuuden nousevista ilmiöistä sekä tulevista tapahtumista.