Koronavirus: Hyvinvointivaltiot ennennäkemättömässä testissä

|perjantai, 20 maaliskuu 2020

Koronavirus ja sen laajat vaikutukset testaavat niin meidän kuin muiden maiden hyvinvointivaltiojärjestelmiä ennennäkemättömällä tavalla. Se tulee paljastamaan kaikista järjestelmistä aukkoja ja heikkouksia, kenties joistain myös vahvuuksia.

Koronavirus ja terveydenhuoltojärjestelmät

Vaikka koronavirus kuormittaa kaikkien niiden maiden terveydenhuoltoa, joihin pandemia yltää, erityistä huolta ovat herättäneet puutteelliset terveydenhuoltojärjestelmät. Esimerkiksi maat, joissa kaikilla ei ole pääsyä kohtuuhintaiseen terveydenhuoltoon tai testauskapasiteetti on riittämätön, ovat herättäneet huolta. Koronaviruksen myötä se, että kaikilla ei ole pääsyä hoitoon, ei enää vaaranna ainoastaan niitä, jotka jäävät ilman hoitoa, vaan koko väestön, jos virus pääsee tämän takia leviämään laajemmin.

Muuttuuko käsityksemme sosiaalisista riskeistä ja lisääntyykö solidaarisuus?

Monet nykyisistä hyvinvointivaltiorakenteista ovat perua toisen maailmansodanjälkeisestä ajasta, jolloin yhteiskuntia jälleenrakennettiin ennennäkemättömän kriisin jälkeen (esim. Beveridge-ohjelma).

Hyvinvointivaltio perustuu ajatukselle siitä, että sosiaaliset riskit eivät ole vain yksilön vastuulla vaan niitä tulisi jakaa. Se, mitä riskejä tulisi jakaa on muuttunut aikojen saatossa ja laajentunut sairastumisesta ja vanhuudesta esimerkiksi lasten saamiseen.

Moni on Suomessa viitannut nykyiseen tilanteeseen pahimpana kriisinä rauhan aikana.  Muuttavatko koronavirus ja sen vaikutukset käsitystämme siitä, minkälaisia riskejä tulisi jakaa yhteiskunnallisesti? Entä lisääkö yhdessä koettu kriisi solidaarisuutta ja halua jakaa riskejä?

Sosiaaliturvajärjestelmien aukot

Koronaviruksen aiheuttama tilanne on lisännyt vaatimuksia perustulosta, joko pysyvästä tai väliaikaisesta. Esimerkiksi Financial Times ja Independent ovat jo julkaisseet aiheesta. Syyperusteisuus, eli periaate, jossa etuuden saadakseen pitää siihen olla jokin määrätty syy kuten työttömyys tai sairaus, jättävät osan ihmisistä etuuksien ulkopuolelle. Monelta suomalaiselta katoaa työt seuraaviksi kuukausiksi. Lomautettuja, työttömäksi joutuvia ja sairastuvia työntekijöitä Suomessa tuetaan, mutta pienyrittäjillä, freelancereillä ja alustatyöläisillä ei ole samanlaista turvaverkkoa. Koronavirusepidemia on paljastanut pienyrittäjien ja itsensätyöllistäjien muotoisen aukon niin Suomen kuin monen muunkin maan sosiaaliturvajärjestelmässä. Hallitus on nyt tuomassa yrittäjät väliaikaisesti työttömyysturvan piiriin. Voiko tämä olla alkua suuremmille ja pidempiaikaisille muutoksille?

Koronavirus tekee selväksi, miksi sairausajan palkka myös alustatyöläisille ja itsensätyöllistäjille on meidän kaikkien etu. Jos menetettyjä tuloja ei korvata, riski, että esimerkiksi kyytipalveluita ajetaan ja ruokaa toimitetaan myös sairaana, on todellinen. Tämä on saanut esimerkiksi Uberin tarjoamaan kuskeilleen sairausajan palkkaa Yhdysvalloissa. Voiko koronaepidemia johtaa alustatyöläisten aseman paranemiseen?

Toinen koronan aiheuttama haaste sosiaaliturvajärjestelmälle voi olla työttömyystukien, toimeentulotuen ja asumistuen hakijoiden määrän suuri kasvu, järjestelmän ruuhkautuminen ja maksujen viivästyminen. Yllättävät piikit hakijamäärissä yhdistettynä siihen, että jokaisen hakijan tulee todistaa oikeutensa hakemiinsa tukiin voi johtaa kestämättömiin tilanteisiin. Universaali perustulo, joka ei sisällä syyperusteisuutta tai tarveharkintaa, saattaa olla ratkaisu.

Johtaako kriisi järjestelmien uusimiseen?

Kiihtynyt keskustelu perustulosta, universaalien terveydenhuoltojärjestelmien vahvuuksista ja sosiaaliturvaetuuksien kuten sairausajan palkan hyödyistä ovat merkkejä siitä, että koronavirusepidemian vaikutukset ulottuvat myös hyvinvointivaltiojärjestelmiin. Kriisi saa pohtimaan eri järjestelmien resilienssiä yllättävässä, äkillisessä ja vakavassa tilanteessa. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että sosiaalidemokraattiset ja universaalit järjestelmät ovat saamassa aiempaa enemmän kannatusta. Siellä missä vastaavia järjestelmiä ei ole, etsitään nyt hätäratkaisuja. Jopa Trump on antamassa amerikkalaisille vastikkeetonta rahaa.

Samalla kun koronaviruksen seuraukset osoittavat aukkoja nykyisissä järjestelmissä, vaikuttaa koko ajan todennäköisemmältä, että se johtaa vähintään taantumaan ja pahimmillaan syvään lamaan. Julkiset taloudet saattavat joutua kovan paineen alle, mikä voi vaikeuttaa uudistusten tekemistä ja johtaa leikkauksiin.

Kriisi voi johtaa myös täysin päinvastaiseen kehityskulkuun, jossa resurssipula johtaa hyvinvointivaltion purkamiseen, ihmiset kääntyvät sisäänpäin ja välittävät lähinnä omasta perheestään ja lähipiiristään. Tai kenties nyt nähty kasvu epävirallisen avun ja kolmannen sektorin roolissa jatkuu kriisin jälkeenkin ja niiden merkitys kasvaa pysyvästi.

Sote- ja sotu-uudistukset tuntuvat akuutin kriisin keskellä kaukaisilta asioilta, mutta kun niihin taas päästään, voi hyvin olla, että niin kansalaisten kuin päättäjien näkemykset ovat muuttuneet paljonkin.

 


3 vaihtoehtoista kehityskulkua hyvinvointivaltion tulevaisuudesta

1 Universaalit järjestelmät yleistyvät

Perustulo ja universaali terveydenhuoltojärjestelmä nähdään vastauksina koronakriisiin ja sen seurauksiin. Perustulo nähdään ketteränä ja resilienttinä järjestelmänä nopeiden, yllättävien ja ennakoimattomien muutosten edessä.

2 Perheen ja lähipiirin vastuu kasvaa, yksityiset vakuutukset yleistyvät

Solidaarisuus ei kriisin myötä lisäänny vaan ihmiset keskittyvät oman lähipiirinsä hyvinvointiin. Julkinen talous on ahtaalla, tehdään leikkauksia ja hyvinvointivaltiota puretaan. Yksilön, perheen ja lähipiirin vastuu kasvaa ja yksityiset vakuutukset yleistyvät.

3 Epävirallinen ja kolmannen sektorin apu

Yhä suurempi osuus hoivatyöstä tehdään omaishoitajien ja vapaaehtoistyön voimin. Valtion ja kuntien hyvin rajalliset resurssit käytetään vaativinta hoitoa tarvitseviin ja minimiturvaan.

 

Kirjoittajat:

 


Laura Domingo
Consultant
044 260 641
laura.domingo(at)capful.fi

 


Mikael Paltschik
Senior Advisor
050 344 6953
mikael.paltschik(at)capful.fi

Tämä kirjoitus on osa laajempaa juttusarjaa koronaviruspandemian pidempiaikaisista vaikutuksista.

 

Top

Amiedu ja Capful tukena organisaatioiden muutoskyvykkyyden kasvattamisessa

Kimmo Kivinen|tiistai, 15 marraskuu 2016

Toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti, eikä tämän päivän strategia toimi huomisen toimintaympäristössä. Strategian lisäksi myös osaaminen vaatii päivittämistä, sillä tämän päivän kyvykkyyksillä ei voida toteuttaa menestyksellä huomisen strategiaa. Amiedu ja Capful tukevat organisaatioita muutoskyvykkyyden kasvattamisessa skenaario- ja strategiatyöllä, osaamisten tunnistamisella ja muutoksen hallinnan ohjelmilla.

amiedu-artikkeli-2016_kuva

Teksti: Raija Törnvall
Kuva: Jari Puhakka

Toimintaympäristön muutosten ennakoinnissa auttaa skenaariotyö, joka on organisaation ulkoisen toimintaympäristön vaihtoehtoisia kehityskulkuja analysoiva lähestymistapa.

Muutokset organisaatioiden ulkoisessa toimintaympäristössä ovat suuria, monimutkaisia ja usein vaikeita hahmottaa, toteaa Capful Oy:n Senior Partner Kimmo Kivinen.

Ne ovat annettuja, ulkoisia tekijöitä, kehityskulkuja ja signaaleja maailmalta, eikä niihin voi vaikuttaa. Niillä on kuitenkin suuri vaikutus organisaatioiden tulevaisuuden menestymiseen. Skenaariotyössä analysoimme erilaisia, vaihtoehtoisia ulkoisen toimintaympäristön kehityskulkuja, muutostekijöitä ja nykytilaa organisaation näkökulmasta. Tulosten pohjalta pystymme selkiyttämään näkymää ja luomaan strategisia vaihtoehtoja, joista yritys voi valita.

Capful tukee yrityksiä strategiaprosessissa aina tulevaisuuslähtöisen strategian, vision ja tavoitteiden laatimisesta sen toimeenpanoon ja ulkoisen toimintaympäristön seurantaan. Asiakkaita on keskisuurista ja pörssiyrityksistä ministeriöihin, kuntiin ja monikansallisiin organisaatioihin asti.

Kun uudet strategiset tavoitteet ovat näkyvillä, tarvitaan myös osaamisen kehittämistä tulevan strategian toteuttamista varten, Amiedun avainasiakaspäällikkö Mirja Kautiainen toteaa.

Kartoitamme osaamiset kaikilla tasoilla: aloitamme organisaation tarvitsemista ydinosaamisista, ja viemme ne yksikkökohtaisiin osaamisiin ja yksilöiden tehtäväkuviin. Osaamiset määritellään nimenomaan tulevaisuuden näkökulmaan, ne eivät ole tämän päivän tarpeita. Sen vuoksi löydetään usein uusia ydinosaamisen alueita ja tehtäväkuvia.

Emme voi tarkastella tulevaa osaamista ilman ymmärrystä siitä, mitä maailmassa on tapahtumassa ja miksi uutta osaamista tarvitaan, jatkaa Kimmo Kivinen.

Skenaariotyö luo ymmärryksen ja motivaation osaamisenkin kehittämiseen.

Ilman muutoksenhallintaa muutos on kaaos

Osaamisten tunnistamisen lisäksi muutoksessa on tärkeää myös muutoksen kokonaishallinta ja viestintä.

Muutoksessa on tärkeää priorisoida, mistä lähdetään liikkeelle, sillä muutoin muutos on kaaos, Mirja Kautiainen korostaa. Viemme muutosta projektimaisesti eteenpäin siten, että ensin priorisoimme muutoksen tavoitteet ja ensimmäiset tehtävät, ja rakennamme tavoitteisiin pohjautuvan muutoksen hallinnan ohjelman. Silloin saamme muutoksen tekijöille selkeän kuvan siitä, mitä muutos sisältää, ja kaikki viestivät asiasta samalla tavoin.

Muutosta voi ja kannattaa ennakoida skenaariotyön avulla. Organisaatioiden tulisi kasvattaa muutoskyvykkyyttään jo ennen kuin muutokset ovat konkreettisia, ja valmistautua niihin, Mirja Kautiainen neuvoo.

Ettei jäätäisi odottamaan, että mitä tapahtuu, vaan asioita ja vaihtoehtoja pystyisi miettimään ja viemään aktiivisesti eteenpäin. Jos menemme tähän tai tuohon suuntaan, niin mitä se tarkoittaa, ja toisaalta hahmottaa mihin suuntaan voimme ylipäätään lähteä. Silloin saadaan jo paljon kiinni niistä toimenpiteistä, mitä muutos edellyttää organisaatiolta. Samalla voi tehdä ennakoivaa henkilöstösuunnittelua.

Amiedu seuraa osaamisen ja strategian toteutumista, ja Capful toimintaympäristön tapahtumia ja niiden vaikutusta strategiaan.

Seurannan ansiosta organisaatiolla säilyy koko ajan muutoksen punainen lanka, liikutaan järkevällä syklillä ja samaan suuntaan, Mirja Kautiainen toteaa.

Skenaariotyöstä tukea myös henkilöstön sitouttamiseen muutokseen

Henkilöstön edustajat on hyvä saada mukaan prosessiin mahdollisimman aikaisin.

Kun koko organisaatio on mukana tulevaisuuden pohdinnassa, sillä on sitouttava vaikutus. Organisaation jäsenten kyvyssä hyväksyä muutos ja sen tarve on usein kyse siitä, ovatko he saaneet itse käsitellä asiaa. Se on edellytys sille, että alkaako muutos edes tapahtua, Kimmo Kivinen valottaa. Tilanne on ihan erilainen, kun ihmisille on tullut ymmärrys, että eihän meitä ole edes olemassa jos jatkamme näin, että tällä nykyisellä tavalla ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä kilpailussa.

Osaamisen tunnistaminen ja liiketoimintasuunnitelmat pitäisi aina kytkeä yhteen.Liiketoimintasuunnitelmista puuttuu usein osaamisen tunnistaminen: se, mitä tämä meiltä oikeasti vaatii. Ja koska osaamisia ei kasvateta hetkessä, niin organisaatiolla pitäisi olla osaamisen kehittämisen suunnitelma, Mirja Kautiainen toteaa.

Myös kilpailutekijät ja omat kriittiset menestystekijät pitäisi ehdottomasti huomioida, sillä kilpailutilanteet ovat entistä haastavampia, ja kuluttajien vaatimukset muuttuvat. Skenaariotyö sopii tähänkin tarkasteluun. Sen kautta kasvatetaan myös ymmärrystä siitä, miksi tehdään joitain asioita.

Skenaario- ja strategiatyöskentely, osaamisten tunnistaminen ja muutoksenhallintaohjelmat tarjoavat kaivattua tukea johdon työskentelylle ja päätösten tekoon. Johto joutuu myös perustelemaan päätöksiään eri sidosryhmille.

Kun tulevaisuuden haasteet ovat suuria ja vaikeita, niin moni päättäjä haluaa tukea päätöksilleen: analyysejä ja vaihtoehtoja tulevasta näkymästä, ja miten tätä näkymää viedään eteenpäin. Olen kokenut, että pystymme tukemaan hyvin tällaisten isojen prosessien läpiviennissä, Mirja Kautiainen kertoo.

Alkuperäinen artikkeli julkaistu: Amicase 11/2016 

Top

Nimi*

Yritys

Sähköpostiosoite*

Puhelinnumero

Viesti

Pakolliset kentät ovat merkitty *:llä

Sulje

Pysy kartalla

Tilaa uutiskirjeemme ja saat tietoa tulevaisuuden nousevista ilmiöistä sekä tulevista tapahtumista.